Ollu jonku verran säpinää koulun kans ja muutenki tuntuu että vuorokauvessa on ihan liian vähän tunteja. Silimäpussit kasvaa kilipaa ressin kans. Tenttikausi on ihan nurkan takana ja se tietty ressaa pikkasen lisää :)

Tossa oli pari viikkoo sitte aika morbidit pileet: Gillianin tissin hautajais oluet. Gillian on yks mun hyvistä ystävättäristä vuosien takaa ja sillä todettiin rintasyöpä. Gillian päätti olla sitte avoin asian tiimoilta ja eikä kiertää ku kissa kuumaa puuroo ja salata koko bisnestä. Se mikä mua ihimetyttää, on erinäisten nk. "ystävien" reaktiot tähän avoimuuteen. Mä itte en tiiä kuin oisin reakoinu jos omalle kohalle sattunu, mutta jokainen tavallaan.  En ehkä itte ois ollu yhtä avoin, mutta mikä passaa mulle ei ehkä passaa toiselle joten en sitte ala arvosteleen Gillianin päätöstä tehä niinku se teki. Oon vaan tukena ja hemmottelen sitä pilalle sen minkä pystyn nyt leikkauksen jäläkeen ja varsinki sitte solumyrkky-aikana. Mutta takas eräitten toisten reaktioihin: Täys pystyyn suolaus iliman pehementäviä välikommentteja. Ja lopetus lause suolaukselle: Ompa nyt sitte sääli sua, joo joo. (Hiukan kärsi tuo lause suomentaessa) Mikä saa ihimisen sanoon tollasia? Onko syöpä tosiaan niin tabu ettei siitä voi eikä saa puhua? Pitääkö sitä kärsiä hilijaa ittekseen? Niinku poissa silmistä, poissa mielestä?

Tossa on palijo aateltavva tällaselle tavallisella tallaajalle. Mutta yks asia mikä on ihan varma: Mua ei hetkauta pätkääkään miten Gillian haluaa asian kans olla ja elää, kuhan se passaa sille ja saa sen olon paremmaks. Mä oon käsillä aina jos/ku se tarttee mua. Mun henk koht mielipiteet ei vaikuta milliäkään siihen onko sillä syöpä vai ei ja miten se paranee siitä, elikkä jos mulla ois erittäin eriävät mielipiteet Gillianin avoimuuesta asian kans, nii pitäsin leipäläpeni kii ja tekisin parhaani että Gillianilla ois mahollisimman heleppoo ja hulupeeta. Niinku teenki. Piste.

Jopa taas vaahotutti.
Palataan...