Takas kotona ja onpa ihanaa. Vaikka oikee koti on siellä missä on äiti ja isä, niin ei se sulje pois sitä faktaa että mä rakastan tätä kaupunkia. Vaikka tää on verrattain iso kaupunki (Norjan kolmanneks suurin) nii ihmiset täällä on aivan ihania. Yleensä isoissa kaupungeissa anonymisoituu totaalisesti ja lakkaa välittämästä siitä miten naapurin Kalle taas sai delirium-hiiviksen ja pieksi perheensä, mutta täällä liikahtelee verhot naapurissa ku tulee hilpeenä kyliltä =) Muutenki ihimiset on hirmu ystävällisiä ja empaattisia. Onhan täällä tientenki huonojaki puolia mutta ne on nii mitättömiä ettei niistä paljo oo kertomista.
Mä rakastan tässä kaupungissa sitä että täällä on mahollisuus tehä mitä tykkää (harrastusmahikset, kulttuuri, opiskelu etc) ja ei juuri oo sellasia alueita mihin ei kannattas ittekseen lähtä vaeltaan öiseen aikaan. Kaupunki on älyttömän kaunis. Mahottomasti vanahoja taloja ja upeeta arkkitehtuuria. Mulla on sellanen mania että tykkään katella niitä taloja ja kuvata niitä (oon laittanu paljo kuvia aiempiin postauksiin jos muistatta)
Toinen mania on kirkot... Ja täällähän niitä riittää.

Mutta ei siinä, koulu alakaa kohta ja nyt pittää ottaa kaikki irti loppukesästä.
Larsin kans käytiin viime tiistaina kaljoilla terassilla klo yks yöllä ja oli lämmin. T-paita päällä ja silti hiki tursus. Suomessaki tais olla pikkasen lämmintä just siihen aikaan?

Loman aikana Doffen oli heittäny lusikan nurkkaan =(
Ira oli pitäny hienot hautajaiset sille. Oli ostanu sinistä MrMuscelin vessahuuhdetta ja kaikkee D:n viimiselle matkalle. Sitte Ira oli käyny ostaan mulle uuen fisukan. Sen nimi on sitte Fritjof.

Rupian juomaan kahavia ja lähen käymään sairaalassa kattoon Arnee, mun ystävän isää. Se on aika heikolla hapella just nyt. Mä kuulemma kuulun perheeseen, ja perheen jäsenethän välittää toisistaan. Niin mä välitänki. Arne on huippu tyyppi.

Fritjof: (Huono kuva mutta olokoot)