Eikö sitä yleensä pitäs olla meleko orientoitunu rutinoituun ku koulu alakaa? Mulla ei oo ihan kivuttomasti alakanu kuiten... Tällä viikolla oon ollu ihan viime viikossa ja kouluunki on tullu taiteiltua ihan sen mukaan. Oon vaan ihimetelly ku luentojen paikat oli vaihtunu...Noh, sattuuhan tota. Hyvä että tännään hoksasin, etten  huomenissa menny tojottaan luentosaliin ihan ittekseni. Siis mulla alako viikonloppu tännään.

Oon mietiskelly palijo ja hartaasti tätä netti-maailmaa. Nimittäin että kuin hyvin voi ihimisen oppia tunteen netin kautta? Juu-u...oikeen arvattu. Oon törmänny melekosen mukavaan sälliin. ÆSH! Ei ny missään treffi-palstalla kuitenkaan, vaan ihan sattumalta vahingossa ruvettiin jutusteleen yhen pelin sivussa. En tiiä... mutta ollaan tupistu, vaihettu ajatuksia ja tutustuttu pikkuhilijaa nelisen kuukautta ja ollaan tultu siihen tulokseen että tykätään toisistamme jonkusen verran.
Mutta kuin paljo voi silleen oikeesti "luottaa" jos tutustuu netin kautta? (HIPHEI Polga ja Satujatar. Meil oli ainaskii lystiä!!!) Jos tää jutska ois tapahtunu jonku deitti-kanavan kautta, nii sitä ei ois ees tapahtunu. Ensinäkään en roiku sellasilla ja toisekseen niihin "profiileihin" ja ihimisiin en luota minkään vertaa. (Sorry niille jotka ihan oikeesti ettii seuraa sieltä...) Mutta miten suhtautua tällaseen vahingossa tutustumiseen sitte? Onko se joteski parempi? Olenko kroonisen paranoidi?
Näitä pähkäillen sanon vaan moikka.

PS: Ja onhan se nätti ku lippalakki......  *VIRN*