Päätin että käyn kuupoileen sen orgaanisen kemianki nyt keväällä. Elikkä kaks tenttiä vielä. Selekä on jumimmassa ku ikinä, vaikka kaahaan tie sonnalla fysioterpalla. Ihime jutska seki... muutama tunti hoijon jäläkeen tullee polla jumalattoman kipiäks ja sitte huuellaan tanskaks siihen suureen posliiniseen puhelimeen... Kaippa se vaan on sitä, että ku alakaa veri kiertään päähän asti, nii se normaali tasapainonen epätasapaino järkkyy.
 Ja sitte mut on hylätty veren luovuttajana. Ei oo rautaa. Ja eikä tuukkaan iliman B12-vitamiini ruiskeita ja tosi jytyjä rauta-tapletteja, jotka saa suoleen liikettä. Tuli vaan tyly(?) viesti, että tartten itte vereni ja että ne mielellään ANTAS mulle verta.... Hemarit oli ihan kohillaan mutta rautaa uupu isosti. Luuytimen luovuttajana saan olla, ilimotti tää veripankin tätsy, mutta tietyin varauksin. Hyvä seki, meinas tulla paha mieli ku ei ennää voi ees auttaa ihimisiä nuinkaan pienellä panoksella, ku pussillisella verta joka kolomas kuukausi. Pittää varmaan keksiä jottain muuta, että humaaninen omatunto pitää kitansa kii.
Sain siis reseptin piikitettävälle B12-vitamiinille. Kävin apteekista hakkeen ne ampullit ja ruiskut neuloineen. Itte sitte tuikkaan kerran viikossa tömpsyt lihakseen. En, nimittäin, rupee maksaan 12 eukkoo siitä että joku vastaanottoapulainen lääkärikeskuksessa läimäsee mulle piikin pyrstöön, ku se käyttää ihan itteltäki.En mä ny ittelle ahteriin sitä piikitä, en mä niin taipusa oo, mutta reijessä on aluetta mihin sijottaa.
Sitte oon pähkäilly, että mitähän ne sannoo mun B12-käyttäjä välineistöstä ku lentelen suomeen tenttien jäläkeen... Pittää varmaan hoitaa joku lappu lekulta tai jotaki.
MUTTA: 8.6. HELSINKI, HERE I COME!!!!!