Asteita -1 ja muka jotaki harmaata lumen tapastaki on kertyny pari nanomilliä. Siis just sen verran että sais lonkat uusiks jos lähtis lenkkareilla kepitteleen kylille. Aamulla olin niin hyvissä ajoin koulussa, että ehin kitasta litran kahavia kanttiinassa ja flirttailla kanttiina-sedälle. Hauska tapaus tää häiskä =)

Ekaks pari tuntia matikkaa (aaaah, silimät lepää siinä Kerkossa) Ja sitte tuli äkänen lasku maanpinnalle ku Martta (turskaks: Marthe) piti seuraavat 3 tuntia luentoo... *haukotus* Käväsin luennon jäläkeen kahavilla lepakko-kaverini Irenen kans ja sitä otti isosti päähän ku sen hellu on alakanu päättään sen puolesta mitä se saa tehä ja mitä ei. Umph....ei kuulosta kovin rapialta.

 Ira tullee parin tunnin päästä ja alotettaan ainaki yks rapo. S****na, ihan ku ei ois muuta tekemistä perstai-iltana. (Oisko sitä? Onko elämää koulun ulkopuolella? Täähän on ku TwilighZone, helekkari!!!!) Pitäs ruveta sosiaaliseksi ja löytää ittelle elämä. Jotenki on tää meitsin oleskelu jäminy tyhjiöön. Kaverit ei juurikaan viitti ennää soitella, ku mulla on (muka) aina nii kiiru ja en jaksa lähtä mihinkään rientoihin. Käynhän mä aina välillä mun vaki-pupissa taikka siellä Hevi-luolassa nollaamassa pollan, mutta mitä iloa musta on kellekkään siinä vaiheessa? Otin sitte itteeni niskasta kii ja mulla on kahavi-tärät yhen kaverin ja sen vaimon kans maanantaina. (Saattaa olla viimiset. Se lopetti sytostaatit tässä joku aika sitte, ku ei halua jatkuvaa pahaa oloa viimisille päivilleen/kuukausilleen) Tuotaki minä oon tässä murehtinu ja samaten erästä toista ystävää jolla on syöpä uusinu 10 "terveen" vuoden jälkeen. Vituttaa... ja itkettääki välillä.

Alan keittään kahavit. Ja lähen vääntää asialliset etukenot illalla.