Taijan perua eiliset sanani iän (mahollisesti) tuomasta perspektiivistä. Kyse ei nyt oo musta, vaan mun labra-parista, joka sattuu olemaan luokan vanhin. Sillä se vasta viiraaki näitten tenttien kans. Varsinki kemian tentin. Se oli käyny sannoon opettajille että se ei pysty tekkeen anatomian tenttiä ku se on ihan hermona kemian kans.... Noh, oiskohan ollu paikallaan tehä mun kans niitä rapoja jotka ois kuulunu tehä yhessä? Eikä vaan olla kämpsyllä ittekseen tuhertelemassa jotain muuta? Kyllä mua aluks riepo ihan tosissaan tehä kaikki itte, mutta tajusin sitte, että minähän tästä hyödyn saan. Nyt se sitte yhtäkkiä tänään alako hättyytteleen mua että pitäs saaha ne jo tehyt rapot, että sais katella niitä. Annoin ne sille ja se niitä tiiras aikansa ja alako sitte kyseleen että miks nää on näin ja nuo noin.... VOI S****NAN NAUTA!!!!

Mietippä sitä, sanoin. Kokosin itteni ja häivyin takavasemmalle.

Mä oon pohojimmiltani kovasti kiltti, mutta jossaki kohtaa se raja tullee vastaan. Jos se ois ollu rapsojen teossa mukana koko ajan, nii oisin ihan mielelläni selevittäny sille asioita. Samallahan sitä tulis kerrattua asioita ihan huomaamattaan. Mutta ku se on nii pihalla ku joku vaan voi olla, nii ei taija auttaa ees Maamme-laulu (Tai siis tässä tapauksessa "Ja vi elsker dette landet")

Minen jaksa tollasta.

Torstaina ois sitte se viimonen labrailu ennen joulua. Oon jo päättäny, että rapon on oltava valamis samana päivänä. Viikko on normaalisti aikaa kursia se kokoon, mutta mitä sitä turhaa pitkittää.

Keitän kahvia että rauhotun.

EDITTIÄ:

Noh, jo tässä ollaan rauhotuttu. Miten sitä nuin hiilty.... Laitettasko kaikki B-hepatiitti vahavistusrokotuksen viaks... jooko.