Oon palijo miettiny Alzheimerin tautia . En iliman syytä. Mummolla on se.

Mummo hoiti mua penskana ku vanhemmat oli töissä ja muutenki mummeli on ollu sellanen tukipilari mun elämässä, ettei paremmasta väliä

Mummo sai lääkkeet Alzheimeriin vuonna 2000 ja kyllähän ne hiastiki jonku verran taudin etenemistä. Mutta nyt kunto menee vauhilla alas päin. "Missä minun koti on"-tuossa tuo on vieressä "Kenen kans minä asun"-yksinhän sinä tässä asut. "onko pitkä matka kotiin" "Kenen talo tämä on" –sinunhan tämä. "Ai jaa…niin…kenen kans minä asun tässä?" Onhan mummolla parempiaki päiviä, mutta ne alakaa olla aika harvassa.

Asuu kotonaan, kyllä. Mutta ei ois mahollista iliman vanhempiani. Täytyy hattua nostaa, että jaksavat. Tottakai mummon pitää muuttaa joko palvelutaloon tai vastaavaan, ja pian. Ajatus ei välttämättä houkuttele suuresti, mutta mitä vaihtoehtoja on?  Ei mummeli tosta ainakaan paremmaks tuu.

Mun ammatin valinta johtuu osaks just mummon taudista. Ehkä sitä pystyy sitte valamistuttuaan antaan oman panoksensa Alzheimerin tutkintaan. Mutta saattaahan olla että parannus konsti löytyy jo ennen ku mä kerkeen kehiin mukaan. Kantasolu-tutkimuksissa mennään lujaa eteenpäin nykyään.

Ootan että pääsen kotia jouluna ja saan viettää aikaa varsinki mummon kans. Toivottavasti se vielä tuntee mut…