Tänä aamuna klo 07.35: Hipilaukkaa onnikkapysäkille ja kerkesin nähä vaan onnikan takavalot. Sittee matalaa kiitoravia toiselle pysäkille. Tällä kertaa onnisti. Puuskuti-puuskuti.

Koululla ihan polla hukassa, ku kaikki istu vaan aulassa ja ihimetteli. JUMATSUIGI!!! Mun ei ois tarvinnu olla siellä vasta ku klo 10.30.Puolen tunnin opastus ryhmätyön saloihin. Sitte takas kotiin. Koululle jälleen puol neljäks ku ruvetaan valuttaan toisistamme veret pois. Vanhasta kokemuksesta muistan että olo oli ku neulatyynyllä. Pittää vaan luottaa siihen että kaikki menee vanhalla rutiinilla. Vaikka en oo verikokeita ottanu ainakaan 15 vuoteen...

Helekkari! Kauniit ja uhkarohkeat telsussa! Katon tän jakson ja piän taas paussia jouluun asti. Toivottavasti Elma-tätsy muistaa muistuttaa mua joulusta oikiaan aikaan.

Ainii. Lisäsin tollasen Ystäväkirjan tonne sivuun alas, oisin halunnu sitä hiukka ylemmäs mutta ku en ossaa. Kokkeilkaa löytää se ja tulukaa mun kaiffoiks.

Uusio:

Huomenna on vapaapäivä koulusta. Tänään tuli neulatettua koulukaiffaa nii että veri tursu, Yks pyörtyä pätkähtiki. Mitenhän sillä menee jatko... Tää tuleva ammatti ku on just sitä että leikellään kudoksia, läträtään kaikilla mahollisill ruumiin nesteillä/tuotteilla... Pitää kaiffan tottua äkkiä. Mullaki on käsivarret ku neulatyynyt. Ei kuiten älyttömiä mustelmia. Harjotus tekkee mestarin. Ootan innolla patologian puolelle menoa.

Plasma TV boom

Lähen koisaan.